Näin löysin tarkoitukseni: Ernst Suurin tarina

Jo nuorena Ernst tiesi, mitä hän halusi tehdä elämällään: hän halusi muuttaa lasten elämän. 

Eikä tämä tavoite ole muuttunut – hän on tätä nykyä uskomattoman War Child -kansalaisjärjestön johtaja. 18-vuotiaana Ugandassa vapaaehtoistyön aloittaneesta hyväntekeväisyysjärjestön johtajaksi, joka auttaa lapsia ympäri maailmaa käsittelemään sodan psykologisia vaikutuksia – tämä on Ernstin tarina. 

Tuntuuko sinusta siltä, että elämälläsi on tarkoitus, ja jos näin on, mikä tämä tarkoitus on? 

Tarkoitukseni on muuttaa lasten elämää. Koska olen nähnyt, että jos heitä tuetaan hieman, he saavat itseluottamusta ja ylpeyttä, mistä on paljon apua elämässä. Eikä tämä koske vain War Child -lapsia, vaan myös omia lapsiani ja kaikkia lapsia.  

 

Onko elämässäsi ollut jokin tietty hetki, jolloin tästä tarkoituksesta tuli sinulle selkeä? 

Ei, uskon, että se on aina ollut sisimmässäni. Luulen myös, että kasvatukseni auttoi minua elämään todeksi tarkoitustani. Se mitä nyt teen on oikeastaan sitä, mitä isäni halusi tehdä. Hänen täytyi valita työ ansaitakseen rahaa, joten kun olin 18-vuotias ja oli minun vuoroni valita ura, sekä hän että äitini tukivat minua. Tyttäreni on nyt 12-vuotias, joten kuuden vuoden kuluttua kannustan häntä menemään Afrikkaan, jos se on se, mitä hän haluaa. Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, mutta minusta on tärkeää sanoa, että vanhemmiltani ja vakaalta perheeltäni saamani tuki sekä heidän uskonsa ja luottamuksensa on ollut aivan uskomatonta, ja se on ollut tärkeää minulle voidakseni löytää tarkoitukseni ja toteuttaa sen. 

 

Matkustin Ugandaan ensimmäistä kertaa ollessani 18-vuotias. Siinä iässä ollaan vielä melko lailla lapsia (etenkin pojat), ja se muutti elämäni. Mietin, että tässä se nyt on; tiesin, että täällä minun kuului olla. En halunnut pelkästään työskennellä ihmisten kanssa Alankomaissa, vaan halusin yhdistää seikkailunhaluni muutoksen tekemiseen, ja tein sen. 

Millainen polkusi oli saavuttaaksesi tarkoituksesi? 

Joskus olen drinkillä baarissa ihmisten kanssa, ja he kysyvät, miten teen tämän. Kyse ei ole siitä, että sinun täytyy lukea jokin kirja tai opiskella sitä tai tätä. Kyse on yksinkertaisesti unelman seuraamisesta.  

 

Kun olin lapsi, olin ihan hyvä koulussa, mutta en loistanut matematiikassa tai lukemisessa. Sen vuoksi tunsin joskus oloni epävarmaksi. En itkenyt luokkahuoneen nurkassa, mutta se tunne ei tehnyt minulle hyvää. Koulun ulkopuolella kävin kuitenkin jalkapallokerhossa kylässä, jossa kasvoin. Olen nopea, mutta en ole hyvä jalkapalloilija. Minun täytyi taistella päästäkseni ensimmäiseen joukkueeseen. Siellä koin, millaista on kuulua ryhmään. He arvostivat minua sen vuoksi, mitä pystyin tekemään, ja se auttoi minua ottamaan seuraavan askeleen ja saamaan itseluottamusta kokeilla myös muita asioita, sillä ajattelin, että jos olen hyvä tässä, voin todennäköisesti olla hyvä myös jossakin toisessa asiassa. Myöhemmin ajattelin, että jos asia meni näin omalla kohdallani, se saattaisi päteä myös muihin lapsiin.  
 

Ollessani 18-vuotias aloitin työskentelyn vapaaehtoisena Afrikassa. Olin todella sinisilmäinen. Tarkoitin hyvää, mutta en todellakaan tiennyt, mitä olin tekemässä. Työskentelin lasten parissa ja tutkin, millainen vaikutus urheilulla on kadulla asuvien lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen. War Child kuuli, mitä olin tekemässä, ja he pyysivät minua mukaan tiimiinsä. Sopivaa työroolia ei ollut olemassa, joten he loivat sellaisen minulle. Tein vain sitä, mitä kohtaan tunsin intohimoa, ja nyt 20 vuotta myöhemmin olen järjestön johtaja. Minulla ei ole ikinä ollut kunnianhimoa edetä johtajaksi. Tulen kentältä. Olen työskennellyt Kosovossa, Sudanissa, Afganistanissa, Ugandassa, Sierra Leonessa ja niin edelleen, ja sydämeni on kenttätyössä.Olen tehnyt tätä työtä jonkin aikaa ja olen nähnyt omilla silmilläni, millaisen muutoksen voimme saada aikaan. Juttelen edelleen joidenkin lasten kanssa, jotka ovat nyt aikuisia, ja he kertovat minulle, että kun koko maailma mureni heidän ympärillään eikä heillä ollut enää mitään toivoa, War Child auttoi heitä tuntemaan olonsa turvalliseksi maailmassa, joka oli täynnä kauhua. Se on tärkeää lapsille ja heidän henkiselle hyvinvoinnilleen, ja siksi teen tätä työtä. 

 

Miltä tarkoituksen johdattama elämä tuntuu? 

Tarkoituksen ajatteleminen on aika pelottavaa. Jos vain teet parhaasi, seuraat sydäntäsi ja olet ystävällinen muita kohtaan, elät tarkoituksentäyteistä elämää sitä sen enempää ajattelematta! 

 

Milloin sinusta tuntuu, että elämälläsi on eniten merkitystä? 

Siinäkin on kyse siitä, mitä haluan sodan jaloissa oleville lapsille, mutta myös siitä, kun näen lapsieni kasvavan itsevarmoina. Sekä siitä, kun vaimoni voi toteuttaa omaa unelmaansa ja kun voimme vain olla perhe, joka voi kantaa kortensa kekoon maailman hyväksi.

 

Tämä artikkeli on osa Kuinka löydät tarkoituksesi -oppituntia eli artikkelien ja videoiden sarjaa, joka on suunniteltu auttamaan sinua elämään merkityksellisempää elämää. Jos haluat alkaa murtaa tarkoitusta ympäröiviä myyttejä sekä saada selville asiat, jotka innostavat sinua ja tuovat elämääsi enemmän iloa, löydät lopun sisällön täältä.

Jessy Deans

Jessy Deans

Jessy Deans is a copywriter with a strong appetite for thought-provoking stories, travel and anything covered in white chocolate. With a background working in the fast-paced television industry, she has learnt the importance of self-care and downtime and believes there’s no such thing as too many candles. She is passionate and committed to her lifelong search for the perfect meal and subscribes to the doctrine that ‘if you can’t love yourself, how are you going to love somebody else’ (Ru Paul).