Toimitusjohtajamme Raymond Cloosterman määrittää tarkoituksen omalla tavallaan – mikä saa hänet nousemaan sängystä aamuisin ja mistä hänen motivaationsa juontuu. 

Matkalla kohti näiden löytämistä sekä hänen isänsä menettäminen että hänen äitinsä inspiroiva asenne ovat muokanneet tapaa, jolla hän katselee maailmaa. Tämä on Raymondin tarina. 

Tuntuuko sinusta siltä, että elämälläsi on tarkoitus? Jos näin on, niin mikä se on?   

Pidän tarkoituksen tarkastelemisesta kaksiulotteisena: mikä saa minut nousemaan sängystä joka aamu, ja mistä motivaationi juontuu. Seikkailu ja ystävyys ovat kaksi asiaa, jotka antavat minulle potkua päivittäin.Olen optimisti, ja pidän luovista, positiivisista ihmisistä, jotka antavat minulle energiaa. Tykkään viettää aikaa todella ammattitaitoisten ihmisten kanssa, olipa kyseessä sitten talonrakentajat, musiikkia luovat ihmiset tai innovaattorit. Pyrin luomaan sekä yrityksessäni että henkilökohtaisessa elämässäni sellaisten ihmisten ekosysteemejä, jotka huokuvat positiivisuutta, energiaa ja hauskuutta. Itseni ympäröiminen ihmisillä, jotka laittavat asioita tapahtumaan vaikeuksista huolimatta, saa minut inspiroitumaan joka ikinen päivä, ja tällaiset ihmiset antavat minulle myös paljon energiaa.  

Syvemmällä tasolla sanoisin, että motivaationi lähde ja elämäni tarkoitus on varmistaa, että elämälläni on ollut merkitystä. Haluan jättää jotakin jälkeeni; se voi olla ihana perhe, paremmin voiva planeetta tai mahtava yritys, jota ei ollut olemassa ennen minua. Nämä ovat isompia asioita, jotka antavat minulle intoa. 

Onko elämässäsi ollut jokin tietty hetki, jolloin tarkoituksestasi tuli selkeämpi?  

Jos mennään hieman syvemmälle, luulen, että koska menetin isäni 9-vuotiaana, jouduin hyvin nuorena yhtäkkiä ottamaan aivan eri tavalla vastuuta. Olin perheemme vanhin lapsi, ja se antoi minulle aivan uuden näkökulman elämään ollessani vielä kovin nuori. Tunsin, että kannoin paljon vastuuta itsestäni ja ehkä hieman myös isästäni.  

Se oli surullinen tilanne, mutta siitä seurasi myös paljon positiivisia asioita. Yksi on elämää kohtaan tuntemani into ja toinen on tietynlainen kiireellisyyden tunne; haluan tavata kaikki tämän maailman upeat ihmiset ja kokea mahdollisimman monta seikkailua. Ja näin jälkikäteen ajateltuna, juuri se on auttanut minua todella paljon. Koen, että todella ikävästä kokemuksesta seurasi jotain kaunista. 

Alkuaikoina opin äidiltäni, ettei onnellisuudessa ole kyse rahasta. Hän opetti minulle, että onnellisuus koostuu pienistä hetkistä: jokaisen syntymäpäivän juhlistamisesta, läheisten yllättämisestä pienillä lahjoilla ja jopa siitä, että jokaisesta sunnuntaiaamiaisesta tekee jollakin tavalla erityisen. Hän opetti meitä olemaan juoruilematta ja keskittymään hyviin asioihin. Meillä ei ollut paljon rahaa, mutta ympärillämme oli paljon rakkautta. Se tavallaan muokkasi minua omaksumaan asenteen, jossa en arvota rahaa kovin korkealle, mutta pidän puolestaan näitä elämän pieniä asioita hyvin tärkeinä. Tämän filosofian perustasta tuli Ritualsin ankkuri.